Osa 2: Koulutuspsykoterapia: Miksi "auttajakin" tarvitsee apua ja miten se hyödyttää sinua?

Myös terapeutit käyvät terapiassa – ja hyvä niin

Yksi kysymys, jonka kuulen usein kertoessani opinnoistani, on tämä: "Joudutko sinäkin käymään terapiassa?" Kysymyksessä kaikuu usein hienoinen hämmennys, ehkä jopa huoli. Aivan kuin terapiaan hakeutuminen olisi merkki heikkoudesta, ammatillisesta hajanaisuudesta tai jostain sellaisesta, mitä "auttajan" ei pitäisi tarvita.

Todellisuus on kuitenkin ehdottomasti päinvastainen. Henkilökohtainen psykoterapia on pakollinen, tarkkaan säädelty ja kenties kaikkein keskeisin osa psykoterapeuttikoulutusta Suomessa. Sitä kutsutaan koulutuspsykoterapiaksi. Sen tarkoitus ei ole "korjata" opiskelijaa, vaan rakentaa hänestä syvällisempi, turvallisempi ja tietoisempi ammattilainen. Tässä blogitekstissä avaan, mitä koulutuspsykoterapia on, miksi se on ammatillinen välttämättömyys ja mitä se on merkinnyt minulle, Marko Oinakselle, matkallani kohti terapeuttinimikettä – ja asiakastyötäni Turun Fysiokulmalla.

Mitä koulutuspsykoterapia tarkoittaa käytännössä?

Suomessa psykoterapeutin ammattinimike on Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) suojaama. Tämä takaa sen, että nimikettä käyttävä henkilö on käynyt läpi vaativan, yliopistollisen täydennyskoulutusprosessin. Koulutus sisältää laajat teoriaopinnot ja tiukasti valvotun asiakastyön, mutta sen sydämessä on oma, pitkäkestoinen terapiaprosessi.

Käytännössä koulutuspsykoterapia tarkoittaa säännöllisiä, usein viikoittaisia istuntoja kokeneen psykoterapeutin luona usean vuoden ajan. Istunnoissa opiskelija käy läpi omaa elämänhistoriaansa, tunnemaailmaansa, ihmissuhdemallejaan ja arvomaailmaansa – täysin samalla tavalla kuin kuka tahansa terapian asiakas. Kyse ei ole muodollisuudesta tai opintopisteiden suorittamisesta, vaan syväluotaavasta matkasta omaan itseen. Terapeuttiopiskelijan on uskallettava olla haavoittuva, jotta hän voi myöhemmin tukea muita heidän haavoittuvuudessaan.

Miksi oma prosessi on ammatillinen välttämättömyys?

Psykoterapeutin työ on emotionaalisesti vaativaa. Istunnosta toiseen terapeutti kohtaa ihmisiä, jotka kantavat mukanaan suuria kysymyksiä: surua, traumoja, häpeää, pelkoa ja uupumusta. Nämä kokemukset eivät jätä terapeuttia koskemattomaksi. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että terapeutti tuntee omat reaktionsa ja "sokeat pisteensä" ennen kuin hän istuu asiakkaan kanssa samaan huoneeseen.

Vastatransferenssi – kun terapeutin omat tunteet heräävät

Ammattikielessä puhutaan vastatransferenssista. Se tarkoittaa niitä tiedostamattomia tunteita ja reaktioita, joita asiakas terapeutissa herättää. Jos terapeutti ei ole tietoinen omasta historiastaan tai käsittelemättömistä tunteistaan, ne voivat värittää hänen tapaansa kohdata asiakas – usein huomaamatta.

Esimerkiksi: jos terapeutilla on omassa historiassaan käsittelemätöntä hylätyksi tulemisen pelkoa, hän voi tiedostamattaan alkaa miellyttää asiakasta sen sijaan, että haastaisi tätä kasvamaan. Koulutuspsykoterapia on tässä mielessä laadunvarmistus. Sen tavoitteena on, että terapeutin omat haavat tai ennakkoluulot eivät nouse esteeksi asiakkaan auttamiselle. Kun tunnen itseni, voin tarjota asiakkaalleni kirkkaamman peilin.

Lasten ja nuorten kognitiivinen näkökulma

Kouluttautuessani lasten ja nuorten psykoterapeutiksi olen oivaltanut, että oma prosessini on tässä työssä välttämätön työkalu. Työ nuorten ja heidän perheidensä kanssa herättää väistämättä eloon muistoja ja tunteita omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Jotta pystyn olemaan nuorelle asiakkaalleni se vakaa ja turvallinen aikuinen, jota hän tarvitsee, minun on ensin täytynyt kohdata, purkaa ja ymmärtää oma historiani.

Jos terapeutti ei ole käsitellyt omia kasvukipujaan, hän saattaa tiedostamattaan lähteä nuoren kapinaan mukaan tai kokea liiallista suojeluhalua. Koulutuspsykoterapian tarkoitus on, että asetumme nuoren rinnalle ammattilaisina, emme omien kokemuksiemme vankeina.

Uskomukset ja automaattiset ajatukset työpöydällä

Kognitiivisessa viitekehyksessä keskiössä ovat ydinuskomukset ja automaattiset ajatusmallit – ne mielen sisäiset "totuudet", jotka olemme itsestämme rakentaneet: "Olenko riittävä?", "Täytyykö minun aina suoriutua täydellisesti?" tai "Onko maailma turvallinen paikka?"

Koulutuspsykoterapiassa olen itse saanut astua asiakkaan rooliin ja kokea, miten syvälle juurtuneet mallit alkavat murtua ja muuttua. Olen havainnut omakohtaisesti, kuinka ankara ja kritisoiva sisäinen puhe voi vähitellen vaihtua lempeämpään itsemyötätuntoon. Tämä ei ole vain teoriaa, vaan se on elettyä muutosta.

Miksi tämä on tärkeää asiakkaalleni?

Kun istun nuoren tai vanhemman kanssa vastatusten, en puhu vain oppikirjojen viisauksia. Koska olen itse käynyt läpi prosessin, jossa haitallisia ajatusketjuja tunnistetaan ja katkaistaan, minulla on aito luottamus menetelmiini.

Kognitiivisessa viitekehyksessä emme vain "puhu", vaan harjoittelemme uudenlaista suhtautumista omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Se, että olen itse kokenut tuon prosessin raskauden ja vapauttavuuden, antaa minulle ammatillista varmuutta sanoa asiakkaalleni: ”Tämä on vaikeaa ja vaatii työtä, mutta muutos on todella mahdollinen – tiedän sen, koska olen kulkenut tuon polun itse.”

Mitä olen oppinut "vastapäisellä tuolilla"?

Koulutuspsykoterapia on ollut yksi elämäni merkittävimmistä kokemuksista, sekä ammatillisesti että ihmisenä. Olen oppinut asioita, joita mikään oppikirja ei voi opettaa:

1. Empatia asiakkaan roolia kohtaan: Tiedän, miltä tuntuu istua vastapäisellä tuolilla. Tiedän, kuinka paljon rohkeutta vaatii sanoa ääneen asioita, joita on hävennyt. Tämä kokemus auttaa minua luomaan ilmapiirin, jossa asiakkaan on turvallista avautua.
2. Ajan merkitys: Olen oppinut kärsivällisyyttä. Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se vaatii toistoa, turvaa ja aikaa. Terapia on prosessi, ei pikaratkaisu.
3. Kehon ja mielen yhteys: Taustani psykofyysisenä fysioterapeuttina on saanut terapiassa uutta syvyyttä. Olen havainnut, miten omat tunteeni resonoivat kehossani – ja miten kehon rauhoittaminen avaa oven mielen käsittelylle. Tämä on työkalu, jota hyödynnän päivittäin asiakastyössäni Turun Fysiokulmalla.

Turun Fysiokulma: Ammattitaito on rohkeutta katsoa peiliin

Haluan haastaa ajatuksen, että avun hakeminen tai itsensä kehittäminen terapiassa olisi heikkous. Päinvastoin, se on merkki vahvasta ammatillisesta etiikasta ja sitoutumisesta laadukkaaseen työhön.

Psykoterapeutti, joka on käynyt läpi oman prosessinsa, ei puhu vain teoriassa. Hän puhuu eletystä kokemuksesta. Aito kohtaaminen syntyy vain silloin, kun ammattilainen on itse valmis olemaan haavoittuva ja kasvamaan. Se ei tarkoita täydellisyyttä, vaan jatkuvaa rehellisyyttä itselle.

Kun valitset terapeutin, valitset ihmisen, joka on sitoutunut paitsi sinun kasvuusi, myös omaansa. Meillä Turun Fysiokulmalla tämä periaate on työmme perusta.

Haluatko keskustella tilanteestasi?



Psykoterapia on matka, jota ei tarvitse kulkea yksin. Jos etsit tukea lapselle, nuorelle tai itsellesi Turun alueella, ota rohkeasti yhteyttä. Pohditaan yhdessä, miten voin olla avuksi.