Osa 3: Koulutuspsykoterapia: Milloin lapsi tai nuori tarvitsee psykoterapiaa? – Opas vanhemmalle

Kirjoittanut Marko Oinas, lasten ja nuorten kognitiivisen psykoterapian opiskelija, psykofyysinen fysioterapeutti , urheilufysioterapeutti ja akupunktioterapeutti – Turun Fysiokulma

Tämä on yksi yleisimmistä kysymyksistä, joihin vanhemmat esittävät: "Mistä tiedän, onko normaali kehitysvaihe vai jotain, tarvitse hakea apua?" Kysymys on tärkeä ja vastaus välittämistä — ja vastaus ei aina ole yksinkertainen. Lapset kehittyvät eri tahtiin, ja monet haasteet kuuluvat normaaliin kasvuun. Mutta on myös merkkejä, tarkoitan kiinnittää asiaa. Tässä blogissa jaan tietoa siitä, milloin kannattaa hakea ammattilaisen tukea — ja miksi kannattaa toimia ajoissa.

Miksi lapsi ei kerro pahasta olostaan, ja miten sen huomaa?

Lapset ja nuoret eivät aina osaa tai pysty sanoittamaan pahaa oloaan — ja syitä tähän on monia. Nuoremmilla lapsilla tunnesanasto on vasta kehittymässä. Sanat kuten "ahdistus" tai "masennus" ei tarkoita mitään konkreettista. He eivät pysty nimeämään tunnettaan, vaikka se olisi hyvinkin voimakas.

Nuoret taas todella tunnustaa olonsa, eivät halua näyttää sitä. He pelkäävät aikuisen reaktiota tuleeko siitä lisää huolta, riitaa vai syyllisyyttä? Tai he pelkäävät olevansa taakka perheelle. Monella nuorella on myös ajatus, että "pitää pärjätä itse" ja avun pyytäminen on heikkous.

Joskus lapsi itsekin luulee, että hänen ahdistuksensa tai surullisuus on normaalia, koska hän ei tiedä, miltä muilla tuntuu sisällä. Jos olo on ollut läsnä normaali kauan, se alkaa tuntua, eikä hän osaa edes kuvitella, että asiat voisivat olla toisin. Juuri siksi lapsi ei aina itse pyydä apua, vaikka sitä tarvitsisi.

Pahoinvointi purkautuukin epäsuorasti käyttäytymismuutoksina, fyysisinä oireina, kouluvaikeuksina tai vetäytymisenä. Se voi näyttäytyä ärtyneisyytenä, hiljaisuutena tai yhtäkkisenä kiukkuisuutena, jotka on helppo tulkita "vain huonoksi päiväksi" tai "teini-iäksi". Siksi nämä viestit jäävät helposti huomaamatta tai merkitse tulkituiksi.

Aikuisen / vanheman, opettajan tai muun lähiaikuisen tehtävä on olla hereillä ja tartttua muutoksiin ajoissa. Se ei tarkoita, pitää olla hätä varpaillaan tai tulkita koko hetken kriisiksi. Se tarkoittaa läsnäoloa sitä, että todella katsoo lasta silmiin, kysyy kuulumisia ilman nopeaa, ja kuuntelee myös sitä, mitä ei sanota ääneen.

Usein sinä, joka tunnet lapsesi, huomaat ensimmäisenä, että joksi on pielessä, vaikka et heti osaisi nimetä, mikä. Luota siihen tunteeseen. Vanhemman intuitio on arvokas työkalu, eikä epävarmuus ole syy olla toimimatta.

Lapsen psyykkinen oireilu fyysisinä oireina, mitä kehon viestit kertovat?

Mieli ja keho eivät ole erillisiä, vaan ne ovat jatkuvassa vuoropuhelussa keskenään. Kun lapsi tai nuori ei pysty käsittelemään tunnekuormaansa sanoin, koska lapsella ei ole sanoja, tai nuori ei uskalla sanoa niitä ääneen, jolloin keho alkaa puhua puolesta.

Tämä ei ole vain vertauskuva. Stressi, ahdistus ja suru aktivoivat kehossa konkreettisia fysiologisia reaktioita: lihasjännitystä, muutoksia hengityksessä, hormonitasapainon heilahteluja ja hermoston ylikuormitusta. Pitkittyessään nämä reaktiot alkavat näkyä fyysisinä oireina ja juuri ne ovat usein ensimmäinen merkki, jonka vanhempi tai joku muu havaitsee.

Mitä fyysisiä oireita kannattaa tarkkailla?

Toistuvat päänsäryt tai vatsakivut ovat yksi yleisimmistä merkeistä. Lapsi saattaa valittaa kipuja erityisesti ennen koulua, kokeita tai muita stressaavia tilanteita. On tärkeää ymmärtää, että nämä kivut ovat todellisia ja lapsi ei teeskentele. Keho reagoi aivan yhtä konkreettisesti kuin fyysisessä vammassa. Jos lääkäri ei löydä lääketieteellistä syytä toistuviin oireisiin, kannattaa alkaa miettiä, onko taustalla psyykkistä kuormitusta.

Unihäiriöt ovat toinen yleinen merkki. Nukahtamisvaikeudet, toistuvat yö heräilyt, painajaiset tai toisaalta liiallinen unentarve kertovat siitä, että mieli on ylikuormittunut. Uni on lapselle ja nuorelle tärkeää  ja se on sekä fyysisen kasvun että tunne-elämän käsittelyn tuki. Kun uni häiriintyy, se vaikuttaa nopeasti myös mielialaan, keskittymiseen ja koulunkäyntiin.

Ruokahalun muutokset voivat myös olla viesti pahasta olosta. Jotkut lapset lopettavat syömisen tai syövät hyvin vähän, toiset taas turvautuvat ruokaan lohduksi. Merkittävä painon muutos lyhyessä ajassa suuntaan tai toiseen kannattaa aina ottaa vakavasti.

Muita kehon merkkejä saattavat olla:

• Jatkuva väsymys ilman infektion aiheuttamaa syytä.
• Toistuvat flunssat (pitkittynyt stressi heikentää immuunijärjestelmää).
• Lihasjännitykset erityisesti hartiossa ja niskassa.
• Sydämentykytykset tai hengenahdistuksen tunne jännittävissä tilanteissa.

Miksi kehon viestejä ei saa sivuuttaa?

Vanhemmalle tai lääkärille voi olla houkuttelevaa todeta, että "tutkimuksissa ei löytynyt mitään" ja jättää asia siihen. Mutta jos oireet toistuvat, kannattaa pysähtyä ja kysyä: mitä lapsi yrittää kertoa? Keho on lapselle usein ainoa kanava, jonka kautta hän pystyy viestimään kuormituksestaan silloin, kun sanat puuttuvat tai niiden käyttäminen tuntuu liian pelottavalta.

Psykofyysisenä fysioterapeuttina olen nähnyt, kuinka kehon rauhoittaminen hengitysharjoitusten, rentoutuksen tai kehollisen työskentelyn kautta voi avata oven myös mielen käsittelylle. Keho ja mieli kulkevat käsi kädessä, ja hoito toimii parhaiten, kun molemmat puolet huomioidaan.

Käytöksen muutokset ja milloin kannattaa huolestua?

Käyttäytymisessä huolestuttavia merkkejä ovat muun muassa voimakas vetäytyminen kavereista ja perheestä, kiinnostuksen menettäminen asioihin, joista lapsi ennen piti, sekä ärtyneisyys, aggressiivisuus tai poikkeuksellinen itkuisuus. Myös selkeä lasku koulumenestyksessä tai -motivaatiossa, lisääntynyt huolestuneisuus tai pelot sekä riskikäyttäytyminen, kuten alkoholin tai päihteiden kokeilu, ovat hälytysmerkkejä.

Riskikäyttäytyminen on tärkeää tunnistaa: se ei ole vain "nuorisokulttuuriin kuuluvaa", vaan usein merkki siitä, että nuori yrittää turruttaa pahaa oloaan.

Nuorilla erityistä huolta herättävät ajatukset itsetuhoisuudesta tai elämän merkityksettömyydestä. Niitä ei saa sivuuttaa ajattelemalla, että "se on vain teini-ikää" tai "hän haluaa vain huomiota". Jos nuori puhuu tai vihjaa itsetuhoisista ajatuksista, hae ammattiapua välittömästi.

Milloin on syytä hakea apua ja milloin vielä ei?

On tärkeää muistaa, että yksi huono viikko tai vaikea vaihe ei automaattisesti tarkoita, että lapsi tarvitsee terapiaa. Kaikilla on huonoja päiviä, ja elämään kuuluu vastoinkäymisiä. Lapsen kyky kohdata vaikeuksia on itsessään tärkeä taito, joka kehittyy juuri näissä hetkissä.

Huomio kannattaa kuitenkin kiinnittää tilanteeseen, jos:

• Ongelmat ovat pitkäkestoisia ja ne kestävät useita viikkoja tai kuukausia.
• Ne vaikuttavat useisiin elämänalueisiin, kuten kouluun, kavereihin, perheeseen tai harrastuksiin.
• Lapsi tai nuori itse sanoo tarvitsevansa apua tai ettei kaikki ole hyvin.
• Vanhemmalla on vahva tunne, että kaikki ei ole kohdallaan, vaikka syy olisi vielä epäselvä.

Näissä tilanteissa kannattaa toimia. Ei tarvitse odottaa, että tilanne muuttuu "tarpeeksi pahaksi". Varhainen tuki on aina tehokkaampaa kuin myöhäinen kriisiapu.

Miten ottaa ensimmäinen askel?

Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan se on rohkeutta. Usein se vaatii enemmän rohkeutta vanhemmalta kuin lapselta itseltään: tunnustaa, että oma lapsi tarvitsee tukea, ja ottaa se askel eteenpäin.

Ensimmäinen askel voi olla jutteleminen lapsen kouluterveydenhoitajan tai lääkärin kanssa. Se voi myös olla suora yhteydenotto ammattilaiseen. Kynnyksen ei tarvitse olla korkea, vaan jo pieni yhteydenotto voi tehdä suuren eron. Usein pelkkä kuulluksi tuleminen — sekä lapselle että vanhemmalle — on jo merkittävä helpotus.

Meillä Turun Fysiokulmalla uskomme kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan: mieli ja keho kulkevat käsi kädessä, ja tuki rakennetaan aina yksilöllisesti. Jos sinulla on huoli lapsestasi tai nuorestasi, ota rohkeasti yhteyttä ja pohditaan yhdessä, mikä olisi perheellenne sopiva seuraava askel.

Jos tämä teksti herätti sinussa tunnistamisen tunteen, niin luota siihen. Sinun ei tarvitse olla varma tai tietää kaikkia vastauksia ennen kuin otat yhteyttä. Ota yhteyttä minuun, Markoon, Turun Fysiokulmalla, niin pohditaan yhdessä rauhassa, mikä olisi teidän perheellenne ja lapsellesi sopiva seuraava askel.

Marko Oinas Lasten ja nuorten kognitiivisen psykoterapian opiskelija.