Lapsen tai nuoren kuormitusta ei aina ole helppo tunnistaa. Se voi näkyä esimerkiksi vetäytymisenä, ärtyisyytenä, välttelynä, koulunkäynnin vaikeutumisena, uniongelmina, kehollisina oireina tai voimakkaana vaativuutena itseä kohtaan. Joskus nuori osaa itse kertoa huolistaan, mutta toisinaan kokemuksille etsitään sopivia sanoja vähitellen yhdessä.
Koulutuspsykoterapia voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun lapsella tai nuorella on:
- ahdistuneisuutta, huolia tai erilaisia pelkoja
- pakkoajatuksia tai pakkotoimintoja eli OCD-oireita
- masentuneisuutta, alakuloa tai kiinnostuksen vähenemistä
- syömiseen, kehonkuvaan tai itsetuntoon liittyviä vaikeuksia
- traumaattisiin tai muuten kuormittaviin kokemuksiin liittyvää oireilua
- vaikeuksia tunteiden tunnistamisessa, ilmaisemisessa tai säätelyssä
- voimakasta jännittämistä tai sosiaalisten tilanteiden välttelyä
- jatkuvaa suorittamista, riittämättömyyden kokemuksia tai ankaraa itsekritiikkiä
- ihmissuhteisiin, perhetilanteeseen tai koulunkäyntiin liittyvää kuormitusta.
Oireen nimi ei yksin ratkaise, onko koulutuspsykoterapia sopiva tukimuoto. Lapsen tai nuoren kokonaistilanne, tuen tarve ja työskentelyn turvallinen toteuttaminen arvioidaan aina yksilöllisesti.
Vaikeissa tai akuuteissa tilanteissa tarvitaan usein myös muuta terveydenhuollon tukea. Esimerkiksi vakavassa syömishäiriössä, akuutissa itsetuhoisuudessa tai nopeasti heikentyneessä toimintakyvyssä psykoterapia toteutetaan tavallisesti osana moniammatillista hoitokokonaisuutta. Koulutuspsykoterapia ei korvaa lääkärin arviota, päivystyksellistä hoitoa tai muuta tilanteessa tarvittavaa terveydenhuoltoa.














